“Minua vaivasi miten olisi mahdollista rakastaa toista lasta edes lähellekään yhtä paljon kuin rakastimme ensimmäistä lastamme? Näiden ajatusten takia en ollut yhtä innokas kasvattamaan perheemme kokoa kuin vaimoni oli. Myös meidän vanhempien yhteisen ajan vähäisyys epäilytti. Milloin sitä olisi yhteistä aikaa kahden kanssa kun yhdenkin kanssa oli tiukkaa?”

 

”Mitähän se kuopukselle tekee kun se joutuu parikuukautisena päivittäin kuuntelemaan isosisarensa uhmaa? Itsekään en aina tiedä kuka kulloinkin tarvitsee minua eniten.”

Näin pohtivat kirjaamme varten haastateltu isä-Olli ja äiti-Riikka, muistellessaan aikaa ennen ja jälkeen toisen lapsen syntymän.  Tällaisia pohdintoja ovat tuoneet esiin myös monet työssämme kohtaamamme vanhemmat.

Psykologinen tutkimus on jo jokin aikaa sitten kumonnut perinteisen näkemyksen, jonka mukaan pikkulapsivaihe on perheille ainoastaan kriisien ja uupumuksen täyttämä sumuinen aika. Perheen kasvamiseen liittyy paljon iloa, odotusta, ylpeyttä ja toivoa. Lapset tuottavat läsnäolollaan sellaista iloa ja merkityksellisyyden kokemusta, jota on vaikea sanoittaa tai verrata mihinkään muuhun.  Kun vanhempi näkee sisarusten kikattavan yhdessä, unohtuu aamun riita tai katkonainen uni.  Monet kuvaavat aikaa pienten lasten kanssa, ainakin jälkeenpäin, elämänsä parhaaksi vaiheeksi. On silti realiteetti, että jokainen perheeseen syntyvä lapsi lisää vanhemman käsiteltäviksi tulevien tunteiden määrää. Esikoisen mustasukkaisuus, omat tunnemyrskyt ja erityisesti väsymys toisen lapsen syntyessä voivat toviksi yllättää, hämmentää ja jopa tyrmistyttää vanhemmat. Uudessa tilanteessa vanhemman on virittäydyttävä kahden eri lapsen tunteiden ja tarpeiden äärelle.

On tavallista, että toinen lapsi syntyy perhetilanteeseen, jossa esikoinen on parhaassa tahtoiässä.  Tahtoikäiset lapset tuntevat kokonaisvaltaisesti, rakastavat ja vihaavat koko kehollaan. He hahmottavat ympäristöön ennen kaikkea omista lähtökohdistaan käsin.  Kun esikoinen esimerkiksi ilmoittaa, että pikkusisaruksen voisi antaa naapuriin, on tämä lapsen vilpitön ratkaisuehdotus tilanteeseen.  Se, että vanhemmalla ei ehkä ole mahdollisuutta lukea yhtä pitkää iltasatua kuin ennen, suututtaa esikoista.  Samoin pikkusisaruksen itku voi kuulostaa pelottavalta.  Tahtoikäinen lapsi ei osaa vielä ajatella ja pohtia tilanteita pikkusisaruksen tai vanhempien näkökulmasta. Hän ei ole itsekäs. Hän on ratkaisukeskeinen.

Monet vanhemmat kokevat vauvanhoidon lastenleikkinä isosisarukseen verrattuna. Samaan aikaan kaiken muutoksen keskellä oma mieli myllertää. Iloa vauvan tuoksusta ja viisaasta katseesta.  Surua ettei voi antaa esikoiselle samaa huomiota kuin vielä hetki sitten. Hämmennys siitä, että rakkaus ei vähene vaan lisääntyy, kun lapsiluku kasvaa.  Miten näin paljon voi olla tunteita?

Samanaikaisesti työ- ja kotielämän yhteensovittamisen paineet kasvavat entisestään. Toisen lapsen syntymän jälkeiseen aikaan tiedetään liittyvän esimerkiksi aikuisten välisten riitojen lisääntymistä ja parisuhdetyytyväisyyden laskua.   Parisuhde saattaa alkaa tuntua työparityöskentelyltä, jossa toisen kohtaamiseen ei jää riittävästi aikaa.  Itsestäkin pitäisi muistaa ja jaksaa huolehtia.  Aina tietoisuus siitä, että kyseessä on tavanomainen lapsiperheen elämään kuuluva vaihe ohimenevine hankaluuksineen, ei lohduta. Miten saada monimutkainen yhtälö toimimaan? Moni toivoo tilanteessa tietoa ja vertaistukea.

Tavallisten perheiden tavalliseen elämään kuuluu vauvan syntymän lisäksi muitakin muutos- ja nivelvaiheita, myös kriisejä, jolloin tuen ja tiedon tarve korostuu. Suomalaisvanhempien keskuudessa tehty tutkimus kertoo kolmanneksen vanhemmista  tuntevan riittämättömyyttä sekä huolta parisuhteen tilanteesta tai maltin menettämisestä ristiriitatilanteissa lapsen kanssa. Sama osuus vanhemmista on vähintään lievästi huolissaan lapsen sosiaalisista suhteista, tunne-elämästä tai pelaamisesta.

Alussa ajatuksiaan avanneiden Ollin ja Riikan lapset ovat nyt jo reippaita päiväkotilaisia. Heidänkin perheilleen olisimme kuitenkin voineet suositella Fammin 7.10.2017  järjestettävää  valmennusta “Jaettu rakkaus – riitänkö kahdelle lapselle?”.

Tervetuloa mukaan perheet, joissa toisen lapsen syntymä tai vauva-aika on ajankohtaista nyt tai tulevaisuudessa.

Silja Salmi ja Taina Laajasalo

Taina Laajasalo on psykologi, psykologian tohtori ja oikeuspsykologian dosentti. Fammissa Taina ottaa vastaan asiakkaita erityisesti liittyen lasten traumattisten kokemusten käsittelyyn (traumafokusoitu kognitiivisbehavioraalinen hoitomalli) ja antaa vanhempainneuvontaa ja tukea liittyen esimerkiksi lasten käytöspulmiin. Lisäksi Taina kouluttaa ja luennoi ammattilaisille.
Silja Salmi on Fammi psykologipalveluiden toimitusjohtaja. Hänen tärkein tehtävänsä on varmistaa, että jokainen asiakas saa Fammista parhaan mahdollisen asiantuntemuksen ja tuen. Silja on koulutukseltaan psykologi ja theraplay-terapeutti.

 

 

fammi

Katajanokankatu 3 E 19,
00160 Helsinki

Ajanvaraus ja neuvonta:

Yhteydenottolomake

Pin It on Pinterest

Share This